Mikko-Olavi Seppälä

Poliittinen työväenteatteri 1900-luvun alkupuoliskolla

Työväenteatterit nousivat 1900-luvun alussa työväenliikkeen omina taidelaitoksina Suomen teatterikentälle. Sisällissodan jälkeen SDP tuki maltillista taidekasvatusta, joten avoimen poliittista agitaatioteatteria esittivät lähinnä kommunisteihin kytkeytyvät amatööriryhmät. 1920- ja 1930-luvun eurooppalainen agitaatioteatteri pyrki hyödyntämään modernistista estetiikkaa ja esitysteoreettisia innovaatioita, joilla pyrittiin vaikuttamaan yleisöön. Millaista oli suomalainen poliittinen teatteri 1900-luvun alkupuoliskolla? Mikko-Olavi Seppälä käsittelee aihetta tapaustutkimusten kautta.

Seppälä_tutkimuskuva

Dosentti Mikko-Olavi Seppälä väitteli 2007 Helsingin yliopistossa teatteritieteen oppiaineessa suomalaisen työväenteatterin historiasta ja sai teatteritieteen dosentin arvon 2010. Seppälä on julkaissut kaikkiaan seitsemän monografiaa, muun muassa kuplettitutkimuksen ”Hauska poika” (2009) sekä yleisesityksen ”Suomen teatteri ja draama” (2010, yhdessä Katri Tanskasen kanssa). Lukuvuonna 2014–2015 hän työskentelee teatteritieteen vs. professorina Helsingin yliopistossa.

Julkaisut Tuhat-tietokannassa

Yhteystiedot:
mikko-olavi.seppala(at)helsinki.fi
p. 02941 22068

Performanssi, auktoriteetti ja vuorovaikutus 1900-luvun alun suomalaisissa suullis-kirjallisissa traditioissa